Harrastin hieman viherpiipertelyä. Tänä(kään) vuonna en halua laittaa perinteistä rairuohoa pääsiäiseksi, joten pihistin äidiltäni idean herneenversoista. Paras osuus tässä kaikessa: ne voi vaikka syödä!
Kelmua istutusastioiden päälle että kosteus säilyy ja sitten vain odotellaan. Koitan saada versoni itämään pitämällä niitä hämärässä ja kun ensimmäinen pienikin vihreä pilkahdus näkyy, siirrän istutukseni valoon. Intouduin niin, että laitoin versoja tulemaan kahteen maljakkoon. Saas nähdä kuinka tässä käy. Tule hyvä herne, älä tule paha herne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti