Miks aina sataa kun oon menossa leffaan? Eilen oli jo kolmas kerta peräkkäin kun kastuin leffareissulla. Ehkä sää- ja elokuvajumalilla on joku salaliitto mua vastaan. No kuitenkin, eilen oli Finnkinossa Superpäivät ja päätettiin ystävän kanssa mennä katsastamaan Midnight in Paris. Yleensä pitkästyn katsellessani Woody Allenin ohjauksia, ne vaan on niin mahdottoman hitaita. Tällä kertaa oli juuri täydellisen hidasta. Ah ja voih! Ehdin ihmetellä juonen seuraamisen ohessa katulyhtyjä, arkkitehtuuria, naisten kauniita koruja, asuja, meikkejä, tunnelmaa... Nyt on pakko myöntää että kyseinen leffa on yksi parhaista mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Täydellinen pimeneviin syksyn iltoihin lämpimän teemukillisen, turvallisen kainalon ja hyvän suklaan seuraksi. Kyllä vain, tämä elokuva muuttaa leffahyllyyni heti kun mahdollista.
Näissä vetimissä kastuin eilen. Onneksi leffaseuralaisellani oli ylimääräinen sateensuoja jonka sain lainaksi! Suurin huoleni luonnollisesti oli nahkasaappaani. Vaikka suihkutan niihin reilulla kädellä kosteussuojaa niin silti... Hyvin ne kuitenkin selvisivät. Koska olen hukannut oman sateenvarjoni, toiseksi paras vaihtoehto sateelta suojautumiseen on hattu. Tämä äärimmäisen ruma yksilö on todella rakas ja väristänsä johtuen päätynyt syyslakiksi jota hyvin satunnaisesti ulkoilutetaan talvellakin.
Innostuin Pariisista niin että halusin heti välittömästi kuulla kaupungista kaiken. Noh, edes vähän jotakin joltakin joka siellä on käynyt. Niinpä kyselin poikaystävältä hänen näkemystänsä kaupungista. Kuulosti juuri niin satukaupungilta kuin olin kuvitellutkin. Haluan heti niille kapeille kujille eksymään patonki kainalossa ja toisessa kädessä herkullinen leivos! Kuvaamaan katulyhtyjä, syömään leivoksia. Ihmettelemään kaupungin suuruutta ja syömään leivoksia. Tonkimaan pieniä liikkeitä ja syömään leivoksia. Pällistelemään arkkitehtuurin ihmeitä ja syömään leivoksia. Joko tuli selväksi että haluan syödä leivoksia? Kaikkia ihania makeita luomuksia joissa tuoksuu romantiikka... Kyllä vain, olen pehmo ja romantisoinut Pariisin mielikuvituksessani todelliseksi rakkauden kaupungiksi...
Löytyykö lukijoista Pariisin matkaajia? Pariisi-haaveilijoita? Kaikki ihanat tarinat ja kokemukset saa jakaa kommenttiboksiin. Kiitos!
2 kommenttia:
Pariisissa kävin huhtikuun vikalla viikolla ja oli kyllä ihanampi kaupunki, mitä kuvittelin. Kaikki oli ystävällisiä, säät salli ja muutenkin oli kivaa. Suosittelen.
Pariisi keväällä! <3 Taidan ratketa tästä innostuksesta. :)
Lähetä kommentti