Virkkaanko oikeesti mekon?

Internet, tuo kaikkien hyvien ideoiden kehto. Viattomasti selasin lemppari blogeja lauantai-iltana ja boom siitä se idea sitten lähti. Native fox senkin kettu!

 

Noin. Nyt haluan tuon mekon. Onneksi hintaa on vain 286$. Ihan ei budjetti veny joten vaihtoehtoja on aika vähän. Ole ilman tai tee itse. Challenge accepted! :D Joten jos siellä ruudun takana on joku virkkausvelho niin käytännön vinkkejä otetaan vastaan. Nyt meen tekeen koepalaa tuosta isosta pylpyrästä... Ihanaa viikkoo tyypit!

Kultahattuilua

Niin se Hollywood yllättää. Elämäni ensimmäisen kerran koin sen, mitä en uskonut voivan tapahtua. Nimittäin elokuva oli parempi kuin kirja. Kyseessä The Great Gatsby - Kultahattu. Olen vanhan koulukunnan väkeä jotka poikkeuksetta pitävät enemmän kirjoista ja pettyvät elokuvaversioihin. Poikkeuksetta. Aina. Joka kerta. Paitsi nyt...

Luin kirjan ihan vasta ja viikonloppuna kävin ystävän kanssa katsomassa elokuvan. Kirja oli mielestäni jaaritteleva ja hieman jopa pitkäveteinen. Elokuva oli kaikkea muuta! Tokihan musiikillisesti ja muutenkin oli otettu erinäisiä vapauksia, kröhöm, mutta ne kaikki sopivat kuvioon pakahduttavan hyvin. En ala tekemään mitään juonipaljastuksia, mutta jos pidät 20-luvun glamourista, räiskyvyydestä ja hillitystä kauneudesta samassa hetkessä, mene katsomaan Kultahattu. Minä rakastuin ja ajattelin jopa lukea kirjan uudelleen, josko siitä nyt saisi enemmän irti.

Liikkeelle lähdin rennosti käärityissä lököfarkuissa ja kaveriksi nappasin röyhelöisen topin. Vähän särmää ikuisuuden vanhasta niittivyöstä ja jalkaan hillittömän mukavat Spiritin kiilakorkkarit. Matkalla poikettiin Sisustus ja lahjatavara Liliin koska satuin voittamaan heidän Jouluarvonnastaan lahjakortin liikkeeseen. Tyypit, menkää käymään Keskustori 7! Se liike pursuaa kaikkea ihanaa Ihanaa IHANAA! Lahjakortillani sain mukaani jotain mitä olenkin jo tovin etsiskellyt, mutta siitä joskus toiste.

Olen aivan ihastunut nutturoihin. Nutturavalkki on paras hiusjuttu mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Helppoa mutta yksinkertaista. Harkitsen myös banaanivalkin hankkimista, jos minustakin tulisi tyylikäs lady... Hahahaaa!

Oravametsällä

Hupsista miten aika karkaa käsistä! Edellisen postauksen kemut meni ja hauskaa oli vaikka yleisöö olikin niukasti. Kuvamateriaalia ei tietenkään tullut otettua vaikka oikein näin vaivaa itseni eteen. Tyypillistä...

Eka työviikko loman jälkeen jo melkein purkissa ja arki on alkanut. Oikeessa elämässä tykkään arjesta ihan valtavasti. On rutiinit ja asiat tulee tehtyä kun ei ole "koko päivää aikaa". Mutta vielä vähän lomaisia tunnelmia. Yhtenä iltana lähdettiin käymään arboretumissa tarkotuksena bongailla oravia. Kamera ladattuna ja leivänkannikat laukussa otettiin suunnaksi Hatanpään kartanon ruusutarha ja sitä ympäröivä puisto. Jos ette kestä ruusu-kuvia niin kannattaa rullata reilusti alaspäin N_Y_T!

Rrrakastan tuota aluetta! Kartano ruusuineen saa tämmöisen piiloromantikon huokailemaan ihastuksesta. Miten voikin olla niin paljon erilaisia ruusuja. Toiset tuoksuvia ja toiset vain väriloistossaan upeita. Ja se kartano luo ihanan tunnelman. En yhtään ihmettele että tuolla järjestetään valtavat määrät häitä. 

Noh, oravia ei nähty. Tai okei, nähtiin yksi, mutta se oli paljon kiinnostuneempi joidenkin tyttöjen mansikoista kuin meidän leivästä. Sen sijaan saatiin paljon sorsa-ystäviä leipinemme. Kokonainen pesue! En tiedä montako sorsaa saatiin houkuteltua lammesta, mutta tämän kesän poikaset ei ainakaan ymmärtäny pelätä. Sorsa-mutsi piti kuitenkin tiukasti vahtia vähän taaempana.

Koska ystävämme orava ei suostunut tulemaan kuvausetäisyydelle, kiilasin itse kameran eteen. Ihan perus settiä, valkoinen T-paita, farkkushortsit ja balleriinat. Myös uusi laukku pääsi mukaan retkelle. En itseasiassa ole tainnut muuta laukkua pitääkään sen jälkeen kun tuon ostin. Nappiin meni! Vielä kun löytäisin sen oikean mustan vyön, niin kokonaisuus olisi paljon viimeistellympi.

 

Olen todennyt vyön etsimisen toivottomaksi. Onhan kaupat vääränään mustia nahkavöitä, mutta kaikissa on joku vika. Mitä vyöostoksilla pääni sisällä tapahtuukaan "ihan kiva mutta njäääh, väärän värinen solki, väärän mallinen solki, mitä matskuu tää on, ei, onks tässä joku kuvio, ei, liian kiiltävä, liian matta..." Luovuin siis etsinnöistä ja luotan siihen että joskus se vain osuu kohdalle.

Burleskia elokuvana ja livenä

Ou mai gaad mitä ihanaa Tampereella huomenna tapahtuu! Kun onnekkaasti missasin parit kemut ja tapahtumat, niin tätä en jätä väliin. Tiedän sen siitä että liput on hankittu! Heh heh...

Tampere Troublemakers esittää: Burlesque Assassins Suomen ensi-ilta kotoisasti Teerenpelissä. Huhhei mikä ilta tiedossa! Eka leffaa, sit live-showta! Tsekkaa tapahtuman facebook-sivulta tarkemmat faktat klik ja liput saa tiketistä klik vaan. Leffan traileri ainakin lupaa paljon.

Kun kesäiltana lapsettaa

Kaikkihan tietää sen ihanan tunteen kesällä kun alkaa vähän lapsettaa. Kun tekee mieli sukeltaa takaisin sinne lapsuuden huolettomuuteen ja leikkiä ulkona myöhään ilman kotiintuloaikaa. Näin teimme yhtenä iltana. Ja kappas, ilmeisesti nykyajan lapset osaavat sittenkin arvostaa samoja leluja kuin me kasarilla syntyneet. Vai mitä mieltä olette näistä?

Iltakävely on niin paljon hauskempaa tarraräpylöiden ja pörröpallon kanssa. Kokeilkaa vaikka! Ja mikä parasta, kukaan ei ollut sanomassa että "älä laita sitä nättiä mekkoo kun meet pelaan palloo". Aikuisuudessa selvästikin on puolensa.

Kun kesken selityksen napataan kuva, saattaa se olla kyseisen kierroksen paras. Ja olevinaan myös semisti taiteellinen. Toisin kuin itse kuvattava todellisuudessa. Ihana illuusio. Helmat, varpaat ja mummun rintakoru-perhonen. Pienenä luulin että palloa pelataan vain lenkkareissa, sortseissa ja t-paidassa. Miten väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla. Jos nyt voisin soittaa Heidille vuoteen -94, kehottaisin häntä laittamaan äidiltä salaa lempparimekon päälle kun lähtee kentälle.

Missään ei ole semmoista valoa kuin kesällä Suomessa. Tästä olen varma.

Lomalla viimeinkin

Juhannus oli ja meni, samoten Suvi Vintage ja Teerenpeli Tease jotka unohdin ihan tyystin. Ohi on myös viimeinen työviikko ennen lomaa. Ja nyt on jo lusittu melkein kokonaan ensimmäinen lomaviikkokin! Onneksi on vielä toinen jäljellä... :D Blogi on ollut monesti mielessä, mutta postausrytmiin pääseminen tuntuu vähän vaikealta. Uskon kyllä että tästä se taas lähtee rullaamaan.

 

Taas on päästy napsimaan kuvia oikein urakalla! Enpä muistanutkaan kuinka, öhöm, kivaa on koittaa ottaa kuvia kun tuulee niin että tukka lähtee päästä ja mekon rimpsut sojottavat suoraa taivaalle. Ja entäpä kun tuuli nanosakunniksi tyyntyy ja röyhelöt asettuvat normaalitilaan? Päätät näyttää riemuidiootilta... 

 

Että näin tällä kertaa. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Oikein kivaa viikonloppua kaikille!