Kultahattuilua

Niin se Hollywood yllättää. Elämäni ensimmäisen kerran koin sen, mitä en uskonut voivan tapahtua. Nimittäin elokuva oli parempi kuin kirja. Kyseessä The Great Gatsby - Kultahattu. Olen vanhan koulukunnan väkeä jotka poikkeuksetta pitävät enemmän kirjoista ja pettyvät elokuvaversioihin. Poikkeuksetta. Aina. Joka kerta. Paitsi nyt...

Luin kirjan ihan vasta ja viikonloppuna kävin ystävän kanssa katsomassa elokuvan. Kirja oli mielestäni jaaritteleva ja hieman jopa pitkäveteinen. Elokuva oli kaikkea muuta! Tokihan musiikillisesti ja muutenkin oli otettu erinäisiä vapauksia, kröhöm, mutta ne kaikki sopivat kuvioon pakahduttavan hyvin. En ala tekemään mitään juonipaljastuksia, mutta jos pidät 20-luvun glamourista, räiskyvyydestä ja hillitystä kauneudesta samassa hetkessä, mene katsomaan Kultahattu. Minä rakastuin ja ajattelin jopa lukea kirjan uudelleen, josko siitä nyt saisi enemmän irti.

Liikkeelle lähdin rennosti käärityissä lököfarkuissa ja kaveriksi nappasin röyhelöisen topin. Vähän särmää ikuisuuden vanhasta niittivyöstä ja jalkaan hillittömän mukavat Spiritin kiilakorkkarit. Matkalla poikettiin Sisustus ja lahjatavara Liliin koska satuin voittamaan heidän Jouluarvonnastaan lahjakortin liikkeeseen. Tyypit, menkää käymään Keskustori 7! Se liike pursuaa kaikkea ihanaa Ihanaa IHANAA! Lahjakortillani sain mukaani jotain mitä olenkin jo tovin etsiskellyt, mutta siitä joskus toiste.

Olen aivan ihastunut nutturoihin. Nutturavalkki on paras hiusjuttu mihin olen törmännyt pitkään aikaan. Helppoa mutta yksinkertaista. Harkitsen myös banaanivalkin hankkimista, jos minustakin tulisi tyylikäs lady... Hahahaaa!

Oravametsällä

Hupsista miten aika karkaa käsistä! Edellisen postauksen kemut meni ja hauskaa oli vaikka yleisöö olikin niukasti. Kuvamateriaalia ei tietenkään tullut otettua vaikka oikein näin vaivaa itseni eteen. Tyypillistä...

Eka työviikko loman jälkeen jo melkein purkissa ja arki on alkanut. Oikeessa elämässä tykkään arjesta ihan valtavasti. On rutiinit ja asiat tulee tehtyä kun ei ole "koko päivää aikaa". Mutta vielä vähän lomaisia tunnelmia. Yhtenä iltana lähdettiin käymään arboretumissa tarkotuksena bongailla oravia. Kamera ladattuna ja leivänkannikat laukussa otettiin suunnaksi Hatanpään kartanon ruusutarha ja sitä ympäröivä puisto. Jos ette kestä ruusu-kuvia niin kannattaa rullata reilusti alaspäin N_Y_T!

Rrrakastan tuota aluetta! Kartano ruusuineen saa tämmöisen piiloromantikon huokailemaan ihastuksesta. Miten voikin olla niin paljon erilaisia ruusuja. Toiset tuoksuvia ja toiset vain väriloistossaan upeita. Ja se kartano luo ihanan tunnelman. En yhtään ihmettele että tuolla järjestetään valtavat määrät häitä. 

Noh, oravia ei nähty. Tai okei, nähtiin yksi, mutta se oli paljon kiinnostuneempi joidenkin tyttöjen mansikoista kuin meidän leivästä. Sen sijaan saatiin paljon sorsa-ystäviä leipinemme. Kokonainen pesue! En tiedä montako sorsaa saatiin houkuteltua lammesta, mutta tämän kesän poikaset ei ainakaan ymmärtäny pelätä. Sorsa-mutsi piti kuitenkin tiukasti vahtia vähän taaempana.

Koska ystävämme orava ei suostunut tulemaan kuvausetäisyydelle, kiilasin itse kameran eteen. Ihan perus settiä, valkoinen T-paita, farkkushortsit ja balleriinat. Myös uusi laukku pääsi mukaan retkelle. En itseasiassa ole tainnut muuta laukkua pitääkään sen jälkeen kun tuon ostin. Nappiin meni! Vielä kun löytäisin sen oikean mustan vyön, niin kokonaisuus olisi paljon viimeistellympi.

 

Olen todennyt vyön etsimisen toivottomaksi. Onhan kaupat vääränään mustia nahkavöitä, mutta kaikissa on joku vika. Mitä vyöostoksilla pääni sisällä tapahtuukaan "ihan kiva mutta njäääh, väärän värinen solki, väärän mallinen solki, mitä matskuu tää on, ei, onks tässä joku kuvio, ei, liian kiiltävä, liian matta..." Luovuin siis etsinnöistä ja luotan siihen että joskus se vain osuu kohdalle.

Kun kesäiltana lapsettaa

Kaikkihan tietää sen ihanan tunteen kesällä kun alkaa vähän lapsettaa. Kun tekee mieli sukeltaa takaisin sinne lapsuuden huolettomuuteen ja leikkiä ulkona myöhään ilman kotiintuloaikaa. Näin teimme yhtenä iltana. Ja kappas, ilmeisesti nykyajan lapset osaavat sittenkin arvostaa samoja leluja kuin me kasarilla syntyneet. Vai mitä mieltä olette näistä?

Iltakävely on niin paljon hauskempaa tarraräpylöiden ja pörröpallon kanssa. Kokeilkaa vaikka! Ja mikä parasta, kukaan ei ollut sanomassa että "älä laita sitä nättiä mekkoo kun meet pelaan palloo". Aikuisuudessa selvästikin on puolensa.

Kun kesken selityksen napataan kuva, saattaa se olla kyseisen kierroksen paras. Ja olevinaan myös semisti taiteellinen. Toisin kuin itse kuvattava todellisuudessa. Ihana illuusio. Helmat, varpaat ja mummun rintakoru-perhonen. Pienenä luulin että palloa pelataan vain lenkkareissa, sortseissa ja t-paidassa. Miten väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla. Jos nyt voisin soittaa Heidille vuoteen -94, kehottaisin häntä laittamaan äidiltä salaa lempparimekon päälle kun lähtee kentälle.

Missään ei ole semmoista valoa kuin kesällä Suomessa. Tästä olen varma.

Lomalla viimeinkin

Juhannus oli ja meni, samoten Suvi Vintage ja Teerenpeli Tease jotka unohdin ihan tyystin. Ohi on myös viimeinen työviikko ennen lomaa. Ja nyt on jo lusittu melkein kokonaan ensimmäinen lomaviikkokin! Onneksi on vielä toinen jäljellä... :D Blogi on ollut monesti mielessä, mutta postausrytmiin pääseminen tuntuu vähän vaikealta. Uskon kyllä että tästä se taas lähtee rullaamaan.

 

Taas on päästy napsimaan kuvia oikein urakalla! Enpä muistanutkaan kuinka, öhöm, kivaa on koittaa ottaa kuvia kun tuulee niin että tukka lähtee päästä ja mekon rimpsut sojottavat suoraa taivaalle. Ja entäpä kun tuuli nanosakunniksi tyyntyy ja röyhelöt asettuvat normaalitilaan? Päätät näyttää riemuidiootilta... 

 

Että näin tällä kertaa. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Oikein kivaa viikonloppua kaikille!

And it feels like home

Jaiks! Miten mahdottoman jännää on kirjottaa tänne taas melkein kahden vuoden tauon jälkeen! Jännää ja innostavaa. Mutta takasin ollaan! En aijo selitellä miksi lopetin tai miksi en aloittanut uudestaan aikaisemmin vaikka se mielessä oli monen monta kertaa. Samalla höpöhöpö-linjalla jatketaan millä aikaisemminkin, ainakin luulen niin. Voihan toki olla että muutan taas mieleni ja keskityn johonkin aivan muuhun kuin mitä alun perin olen ajatellut. Haha! Mutta sehän tässä parasta onkin, kun saa itse valita.

Ajattelin alottaa näin kevyesti ihan perus hutulla, mitä sitä onkaan tullut päällensä kiskottua. Luulen (ja toivon) että jotain kehitystä on tälläkin saralla tapahtunut, mutta parempaan suuntaan? Siitä en tiedä. :D

Loppuun vielä pari fiiliskuvaa parvekkeelta. Mietin, onko outoa polttaa kynttilää näin kauniina auronkoisena iltana. Totesin että on, mutta tein sen silti. Odottelen myös innolla tomaatin kasvua. Kukkisit jo, oi ihana tomaattini!

Jos tuntuu siltä että blogi ei toimi oikein, niin syy on todennäköisesti minussa ja uusissa blogi-säädöissäni. Tulethan kokeilemaan uudestaan, tuskin kauan jaksan kerralla häsätä. 

Tervetuloa mukaan uusi ja vanha lukija!

Pariisi on my mind.

Miks aina sataa kun oon menossa leffaan? Eilen oli jo kolmas kerta peräkkäin kun kastuin leffareissulla. Ehkä sää- ja elokuvajumalilla on joku salaliitto mua vastaan. No kuitenkin,  eilen oli Finnkinossa Superpäivät ja päätettiin ystävän kanssa mennä katsastamaan Midnight in Paris. Yleensä pitkästyn katsellessani Woody Allenin ohjauksia, ne vaan on niin mahdottoman hitaita. Tällä kertaa oli juuri täydellisen hidasta.  Ah ja voih! Ehdin ihmetellä juonen seuraamisen ohessa katulyhtyjä, arkkitehtuuria, naisten kauniita koruja, asuja, meikkejä, tunnelmaa... Nyt on pakko myöntää että kyseinen leffa on yksi parhaista mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Täydellinen pimeneviin syksyn iltoihin lämpimän teemukillisen, turvallisen kainalon ja hyvän suklaan seuraksi. Kyllä vain, tämä elokuva muuttaa leffahyllyyni heti kun mahdollista.

 

Näissä vetimissä kastuin eilen. Onneksi leffaseuralaisellani oli ylimääräinen sateensuoja jonka sain lainaksi! Suurin huoleni luonnollisesti oli nahkasaappaani. Vaikka suihkutan niihin reilulla kädellä kosteussuojaa niin silti... Hyvin ne kuitenkin selvisivät. Koska olen hukannut oman sateenvarjoni, toiseksi paras vaihtoehto sateelta suojautumiseen on hattu. Tämä äärimmäisen ruma yksilö on todella rakas ja väristänsä johtuen päätynyt syyslakiksi jota hyvin satunnaisesti ulkoilutetaan talvellakin.

Innostuin Pariisista niin että halusin heti välittömästi kuulla kaupungista kaiken. Noh, edes vähän jotakin joltakin joka siellä on käynyt. Niinpä kyselin poikaystävältä hänen näkemystänsä kaupungista. Kuulosti juuri niin satukaupungilta kuin olin kuvitellutkin. Haluan heti niille kapeille kujille eksymään patonki kainalossa ja toisessa kädessä herkullinen leivos! Kuvaamaan katulyhtyjä, syömään leivoksia. Ihmettelemään kaupungin suuruutta ja syömään leivoksia. Tonkimaan pieniä liikkeitä ja syömään leivoksia. Pällistelemään arkkitehtuurin ihmeitä ja syömään leivoksia. Joko tuli selväksi että haluan syödä leivoksia? Kaikkia ihania makeita luomuksia joissa tuoksuu romantiikka... Kyllä vain, olen pehmo ja romantisoinut Pariisin mielikuvituksessani todelliseksi rakkauden kaupungiksi...

Löytyykö lukijoista Pariisin matkaajia? Pariisi-haaveilijoita? Kaikki ihanat tarinat ja kokemukset saa jakaa kommenttiboksiin. Kiitos!

Ihan pihalla.

Blogimaailma on rullannut ihan hirvittävällä vauhdilla, mutta missä ihmeessä mä oon ollu? En ainakaan linjoilla, siltä tuntuu... Taidan kärsiä pienoisesta blogiähkystä kun olen seuraillut aktiivisesti vain ihan paria lemppariblogia. Kuvia on kyllä tullut napsittua entiseen tyyliin mutta mitään ei ole päässyt julkaisuun asti. Hämmentävää. Mutta yritänpä nyt skarpata!

Kaivelin kuvat arkistoista jotka alkavat jo vähän pursuilla materiaalia. :D No ei ehkä sentään pursuilla, mutta valinnanvaraa tuntuu olevan. Kesä tulee mintunvihreiden farkkujen myötä enemmän ja enemmän todelliseksi ja kun takista käärii hihat niin kyllä kelpaa! Kaiken tietysti kruunaa mansikat ja jäätelö torilla töiden lomassa nautittuna. Töissä kuitenkin vuoraudun fleecen ja tuulitakin suojiin suojellen herkkiä kinttujani säärystimillä farkkujen alla. Ei siis mitään erityistä blogimatskua nuo työvaatteet ainakaan tähän aikaan vuodesta! Tulkaahan kuitenkin käymään Tammelantorilla!

Yksi huikea juttu täytyy vielä jakaa! Olin viime viikolla käymässä ystävän luona kylässä ja kävin henkevän keskustelun hänen 1-vuotiaan tyttönsä kanssa ruuasta. Keskustelu oli seuraava:

Minä: Murunen, syötkö itse?

Pieni ihminen: Syön!

Aivan mahtavaa! Tytön äiti tosin oli sitä mieltä että vastaus oli vahinko, mutta elän ehdottomasti siinä uskossa että minä ja pieni muru kävimme keskustelua tonnikalakastikkeen syömisestä. :D

Kesäsateessa.

Jokohan tää blogger suostuisi yhteistyöhön? On kyllä ollut lohduttavaa lukea muiden blogeista että en ole ollut ongelmien kanssa yksin. :)

Palataanpa torstaihin. Töiden jälkeen suunnistin likkakaverin kanssa Finnkinon superpäiville katsomaan Hurjapäitä. Tietenkin. En kaljuista miehistä juuri syty, mutta onhan Vin Diesel hot. Vaikka kaverini sanoikin että Vinillä on väärät sääret. :D Onko miehen väärillä säärillä väliä? Ja vasta nähtyäni tämän leffan tajusin kuinka ihanan häijyltä mattamusta näyttää. Grrrrr... Ja wrooooooooom! Nyt haluan auton joka murisee. Corolla ei murise.

Päälle valikoitui kukkamekko ja vaalea neule. Kesän mukana tulee kyllä kaikki vaaleat ja hempeät sävyt ihan uudella tavalla esiin. Erityisesti kun vielä pääsisi aurinkoon pötköttämään ja saisi väriä pintaan. Hellepäivät Sorsapuistossa, missä olette? Pari päivää menneellä viikolla ei riittänyt mihinkään, mutta teki ihmeitä iholle. Kintut on paljon vähemmän rupiset.

 

 Leffan loputtua oli aika palata todellisuuteen, eli kesän ensimmäiseen ukkosmyrskyn tapaiseen. Mikään ei ole kesäsateessa parempaa kuin ukkonen ja salamointi. Ja se lämmin kaiken raikastava ja luonnon herättävä sade joka saa ihmisenkin aivan uuteen mielentilaan. Vai olenko se vain minä, joka onnellinen ja hölmö hymy naamallani tassuttelin rauhallisella tahdilla kotiin päin nauttien piiskaavasta tuulesta ja siitä, että en nähnyt rillieni läpi juuri mitään?

Pako kaupungista.

Maanantaina karattiin maaseudun rauhaan grillaamaan ja saunomaan. Oli kyllä ihanaa, rentouttavaa ja maukasta päästä pois kaupungista. Ja talviturkkikin jäi sille matkalle. Voin kertoa että oli muuten kylmää mutta myös virkistävää! Saunasta nopea kastautuminen onnistui kivasti, paitsi että ekan kerran kyllä suikkasin ennen saunaan menoa, mutta se ei varmaan ole oleellista...

Mökkicouture oli viimesen päälle helppoa, lörttö teeppari ja risat farkut. Ja bikinit. Ja tietysti tukka pystyssä.

Kun mökille mennään, niin siellä pitää syödä. Mitä enemmän sen parempi! Ja nimenomaan grillata kaikkea mahdollista hyvää. Parasta on haistaa käristyvän marinadin tuoksu kun lihat laitetaan grilliin. Nam nam... Seuraavassa ruokakuvia. Äh, miten alko taas tekeen mieli kaikkea grillattavaa!

Tein ihanaa mansikka-melooni-mozzarella-kurkku-salaattia. Kyllä vain, ihan itse pilkoin ja revin herkut kulhoon. Grillissä taas pöhisi possua ja maissia, pekoni-herkkusieniä ja grillimestarin makkara josta tulikin grillausvälipala.

Tietysti jäi mansikoita ihan sellaisenaankin syötäväksi. Vaikka ei vielä kotimaisia olleetkaan, niin olivatpas vaan hyviä. Tai toki olivat kotimaisia jos sattuu olemaan kotoisin Hollannista! Loppuun vielä muutama fiiliskuva. Ihanaa kun kesä on täällä vihdoinkin! 

Ja P.S. On mulla bikinit tossa järvipönötys-kuvassa. :D

Päivä parvekkeella.

Tämän päivän vietin valloittaen äipän parvekkeen. Taidan sittenkin tarvita parvekkeellisen asunnon, tai sitten sen rivitalon pätkän jonka piha on sen verran suojainen että siellä uskaltaa hillua bikineissä. Päivän saldona on pienoiset rusketusrajat bikinien yläosasta ja keskellä reittä menevät järkytysrajat kun vain käärin housujen puntteja! Niistä pääsee toivottavasti helposti eroon. Paras olis päästä! :D

Mihinköhän oon tarkentanu kun on näin suttusia kuvia? Kamerataituri vauhdissa. :D Kuvat on arkiston aarteita about viikon takaa kun testailin röyhelötoppia bf-farkkujen kanssa. Kivasti toimi, teen näin toistekin. Huivista on tulossa taas vakiovaruste kun kesätukka on edelleen in progress... Jospa huomenna saisin soitettua kampaajalle niin pääsisi eroon ylimääräisestä karvasta.

Tein toki tänään muutakin kun vaan luin parvekkeella auringosta nauttien. Nimittäin fillaroin  noin 9 km kotoa tuonne parvekkeelle ja tietysti takaisin. Olin siis reipas ja sain siinäkin vähän aurinkoa. Myönnän, kesällä olen aurinkoholisti, en millään saa tarpeeksi. Töissäkin parasta on kun saa olla ulkona ja nauttia säteistä.

Viikko sitten.

Muistaako kukaan viime viikkoa kun vielä oli lämmintä? Kun töihin ei tarvinnut pukeutua toppahousuihin, vaan farkuilla tarkeni hyvin koko päivän ulkona... Ehkä taas pian, nyt vain tuntuu epätoivoiselta. Tässä siis kuvia viime viikolta kun olin heti aamulla hoitamassa virallisia asioita ja sain hirvittävän rakon kantapäähän. Tästä rakosta kärsin edelleen, mutta kyllä uudet tuliaisina saadut kukkaballeriinat vaan ovat suloiset.

Vaikka aikaisemmin mainitsinkin farkut, niin tällä kertaa päälle sattui pumpulinpehmoinen valkoinen mekko. Ostin tämän viime kesänä ja ylikäytin todella pahasti, mutta nyt tuntui taas erityisen hyvältä vaikka koipeni ovatkin lähes samaa sävyä mekon puhtaan valkoisuuden kanssa. Asia toivottavasti korjaantuu jo pian kun kesä tulee. Tuleehan?

 

Tunnustan, lahjoin itseäni vähän lakuilla että pääsin ajoissa liikkeelle... ;) Aamulakut on parhaita.

Vappu ohi.

Tuntuu vähän hölmöltä höpistä vapusta kun siitä on jo monta päivää, mutta hölmöily on ihan tuttua hommaa muutenkin. :D Vappuna tuli oltua töissä, tehtyä munkkeja, syötyä munkkeja, nautittua kuohujuomaa ja tietysti katselin myös jääkiekkoa. Töissä vappuilin vihreässä pörröhatussa ja punaisissa huulissa ja olin koko päivän varma että myös hampaani ovat punaiset. Eivät onneksi olleet!

 

Illalla sain muutamia ystäviä kylään ja mukana oli myös hassunhauska koira Yoda. Yoda saa tulla toistekin käymään, sen verran valloittava sankari kyseinen karvakamu on! Ja sitten pääasiaan, eli ruokaan. Keksin maailman parhaan yhdistelmän: grillisipsi + sinihomejuustodippi! Mmm'mmm... Kokeilkaa vaikka! Intouduin myös vähän kun torille saatiin mansikoita ja askartelin kakun tapaisen viritelmän joka meni kuin kuumille kiville.

Ja tietysti niitä munkkeja. Vappuherkkuja voisin syödä vaikka joka viikonloppu mutta se ei ehkä olis kovin terveellinen ruokavalio...

Pappahattu ja neitikengät.

Arvatkaa mitä oon tehny!?! Kävin tänään lenkillä, sillä samalla lenkillä millä aina, ja juoksin koko matkan. Koko 7,8km (googlen mukaan) kotiovelta takaisin kotiovelle. Ja mikä hämmentävintä, olisin jaksanut vielä lisääkin. Tuntui että olisin voinut juosta ihan mihin vain. Lisää tämmöisiä energiapäiviä, kiitos. Kohta taidan tiskata ja ehkäpä jopa imuroida ja pestä pyykkiä ja ja ja... Mikä ihme mua vaivaa?

 

Se siitä energiahehkutuksesta. Viime viikolla uskaltauduin esittelemään edelleen talvirupisia kinttujani poiketessani kylillä, ja voi hyvän tähden miten palelin silloin!  Nyt olo noissa kuteissa olisi varmasti kovasti erilainen. Asun ideana oli hattu ja kengät. Näin lyhytkarvaisena on kiva taas käyttää pappalätsää joka ei pitempien hiusten kanssa tuntunut ollenkaan hyvältä. Viime keväänä bongaamani neitikengät vaatisivat uudet korkolaput, täytyy siis poiketa näiden ja parien muidenkin kenkien kanssa suutarilla. Eräätkin vintageunelmat tarvitsisivat uudet pohjat että voisin hipsutella niillä ulkona.

Nyt kiidän käyttämään tätä mystistä energiaani kevätsiivoukseen, jos vaikka rauhoittuisin tästä ja asettuisin normaaliin ameebamoodiin... :D

Eka boyfriend.

Vallalla olleen mekkoilun vastapainoksi tarvitaan vähän tasapainotusta. Lasken itseni edelleen farkkutytöksi vaikka nuo hulmuhelmat ovatkin vallanneet alaa vaatekaapissani. Ja koska farkkuperheeni kasvoi aivan uuden mallisilla (itselleni siis uuden mallisilla) farkuilla, täytyy niitä vähän esitellä. 

Tadaaaaa! Boyfriendit aka. ihanan lököt kesäfarkut. Olen sovittanut ehkäpä kymmenet eri bf-farkut ja kaikki on vaan jotenkin haranneet vastaan. Aina on ollut jotakin pahasti pielessä. Päätin kuitenkin antaa H&M alefarkuille mahdollisuuden monista pettymyksistäni huolimatta. Ja ne olivat sopivat. Hyvät. Ja jo valmiiksi vähän risat, joten heti ei tarvitse kaivaa Klorite-purkkia ja raastinta esiin! Jeee!

Kuvat on muuten viime lauantailta ja edellisen illan synttärikemut vähän taisivat painaa päälle, ainakin ilmeistä päätellen. Kovasti vakavana. Kuvassa muuten myös uusi raitahimoon ostettu paita. Tykkään tummansinisistä raidoista (jotka näyttää kuvissa mustilta) ja seilorifiiliksestä, ne vaan kuuluvat kesään, tai ainakin kesän odotukseen. Käytänköhän muuten farkkujani aivan väärin kun en rullaa puntteja? Oli vähän turhan viileää alkaa hifistelemään punttien kanssa. Saatan parantaa tapani kun kesä koittaa ja kärpäset pörisee.

Tähän loppuun haluan vielä kertoa matkasta synttäreille jotka mainitsin jo aikaisemmin. Ensiksikin vinkkinä kaikille kotikaupunkimatkaajille: jos olette valinneet jonkun bussin, menkää juuri sillä bussilla. Älkää esimerkiksi muuttako suunnitelmaa siksi, että kyseinen bussi näyttää olevan täynnä ja takana tulevan bussin pitäisi mennä samalle suunnalle. Noh, seikkailutoverini kanssa valitsimmen sen tyhjemmän bussin ihan vain havaitaksemme että eihän se mennyt yhtään sinne minne piti. Hyppäsimme pois bussista, ja tepastelimme lämpimässä kevätillassa melkein 3km siideriä ja olutta matkaeväänä naukkaillen. Tuli ihanan nostalginen teinifiilis tästä kaikesta alkaen väärästä bussista ja päättyen siideriin kevätauringon kultaamassa illassa. :D Näitä reissuja saisi olla enemmän!

Miss Piggy.

Tänään on ollut ehkäpä ahkerin päivä ikinä. No ei oikeesti, mutta oon saanu auton siivottua, ja pakko sanoo että sielä oli sotkua! Kuka ihme oli laittanu kuution verran hiekotussoraa etupenkkien alle? Entä kuka tunnustaa rähmineensä repsikan penkin? Onneks oli imuri, mikrokuituliina ja tekstiilien puhdistusvaahtoo. Ja reipas mieli.

Hah! Olin saanut aikaiseksi täysin julkaisukelvottoman muikeiluilmeen! Kukka saa tällä kertaa peittää sen vaikka yleensä en jaksa vaivautua sensuroimaan jäätäviä naaman vääntelyitä. Niin, ja en siivonnut autoo mekossa vaan ihan repuvaatteissa, mutta huomasin että asukuvia on jäänyt jemmaan enemmänkin niin niitä nyt sitten tulee.

Vielä täytyy kertoa auton siivoilusta, että ilmeisesti tyttöjen ei odoteta tekevän niin. Möyrin juurikin puhdistamassa repsikan penkin mysteeritahroja kun joku naapurin pappa huikkasi että "No poika, tuleekos puhdasta?" Mitä siihen sitten voi muuta sanoa kun että "Tulee tulee" ja jatkaa hämmentyneenä penkin hinkkaamista pinkit kumihanskat käsissä viuhuen. Ei tainnut patu huomata hanskojani... :D Hassu pappa!

Sinisessä hameessa hipsuttelin viime viikolla. Lapsetti vähän niin laitoin ikivanhan Miss Piggy-teepparin hameen kaveriksi ja homma toimi oikein kivasti. Ei aina voi olla niin aikuinen. Hihoina sai toimia viime syksynä Sokokselta löytämäni boleron tapainen parhaus-vaate joka pelastaa näin vielä viileinä aikoina kun vain on pakko saada laittaa toppi tai t-paita.

Löysin jääkaapista pari päivää vanhan maidon ja siitä jämästä tein pannaria lahjukseksi itselleni reippaasta auton siivouksesta ja nyt on sen syömisen aika! Tuoksuu niiiiin hyvälle että maistuis varmaan sullekin. Nam nam!