Kaikkihan tietää sen ihanan tunteen kesällä kun alkaa vähän lapsettaa. Kun tekee mieli sukeltaa takaisin sinne lapsuuden huolettomuuteen ja leikkiä ulkona myöhään ilman kotiintuloaikaa. Näin teimme yhtenä iltana. Ja kappas, ilmeisesti nykyajan lapset osaavat sittenkin arvostaa samoja leluja kuin me kasarilla syntyneet. Vai mitä mieltä olette näistä?
Iltakävely on niin paljon hauskempaa tarraräpylöiden ja pörröpallon kanssa. Kokeilkaa vaikka! Ja mikä parasta, kukaan ei ollut sanomassa että "älä laita sitä nättiä mekkoo kun meet pelaan palloo". Aikuisuudessa selvästikin on puolensa.
Kun kesken selityksen napataan kuva, saattaa se olla kyseisen kierroksen paras. Ja olevinaan myös semisti taiteellinen. Toisin kuin itse kuvattava todellisuudessa. Ihana illuusio. Helmat, varpaat ja mummun rintakoru-perhonen. Pienenä luulin että palloa pelataan vain lenkkareissa, sortseissa ja t-paidassa. Miten väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla. Jos nyt voisin soittaa Heidille vuoteen -94, kehottaisin häntä laittamaan äidiltä salaa lempparimekon päälle kun lähtee kentälle.
Missään ei ole semmoista valoa kuin kesällä Suomessa. Tästä olen varma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti