Pariisi on my mind.

Miks aina sataa kun oon menossa leffaan? Eilen oli jo kolmas kerta peräkkäin kun kastuin leffareissulla. Ehkä sää- ja elokuvajumalilla on joku salaliitto mua vastaan. No kuitenkin,  eilen oli Finnkinossa Superpäivät ja päätettiin ystävän kanssa mennä katsastamaan Midnight in Paris. Yleensä pitkästyn katsellessani Woody Allenin ohjauksia, ne vaan on niin mahdottoman hitaita. Tällä kertaa oli juuri täydellisen hidasta.  Ah ja voih! Ehdin ihmetellä juonen seuraamisen ohessa katulyhtyjä, arkkitehtuuria, naisten kauniita koruja, asuja, meikkejä, tunnelmaa... Nyt on pakko myöntää että kyseinen leffa on yksi parhaista mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Täydellinen pimeneviin syksyn iltoihin lämpimän teemukillisen, turvallisen kainalon ja hyvän suklaan seuraksi. Kyllä vain, tämä elokuva muuttaa leffahyllyyni heti kun mahdollista.

 

Näissä vetimissä kastuin eilen. Onneksi leffaseuralaisellani oli ylimääräinen sateensuoja jonka sain lainaksi! Suurin huoleni luonnollisesti oli nahkasaappaani. Vaikka suihkutan niihin reilulla kädellä kosteussuojaa niin silti... Hyvin ne kuitenkin selvisivät. Koska olen hukannut oman sateenvarjoni, toiseksi paras vaihtoehto sateelta suojautumiseen on hattu. Tämä äärimmäisen ruma yksilö on todella rakas ja väristänsä johtuen päätynyt syyslakiksi jota hyvin satunnaisesti ulkoilutetaan talvellakin.

Innostuin Pariisista niin että halusin heti välittömästi kuulla kaupungista kaiken. Noh, edes vähän jotakin joltakin joka siellä on käynyt. Niinpä kyselin poikaystävältä hänen näkemystänsä kaupungista. Kuulosti juuri niin satukaupungilta kuin olin kuvitellutkin. Haluan heti niille kapeille kujille eksymään patonki kainalossa ja toisessa kädessä herkullinen leivos! Kuvaamaan katulyhtyjä, syömään leivoksia. Ihmettelemään kaupungin suuruutta ja syömään leivoksia. Tonkimaan pieniä liikkeitä ja syömään leivoksia. Pällistelemään arkkitehtuurin ihmeitä ja syömään leivoksia. Joko tuli selväksi että haluan syödä leivoksia? Kaikkia ihania makeita luomuksia joissa tuoksuu romantiikka... Kyllä vain, olen pehmo ja romantisoinut Pariisin mielikuvituksessani todelliseksi rakkauden kaupungiksi...

Löytyykö lukijoista Pariisin matkaajia? Pariisi-haaveilijoita? Kaikki ihanat tarinat ja kokemukset saa jakaa kommenttiboksiin. Kiitos!

Täällä taas!

Nonni! Koko kesän kestäneet (myös hieman omasta laiskuudesta johtuneet) nettiongelmat ovat nyt toivottavasti selätetty! Eilen kävi nettiasentaja-heebo pistämässä piuhat kiinni ja nyt mennään taas lujaaaaaaa... Tavallaan. Datailua hieman rajoittaa se, että nettipiuhani ei ylety eteisen puhelinpistokkeesta vessaa pidemmälle. Kyllä, tälläkin hetkellä dataan vessassa. Ja kyllä, meinaan pikimiten hankkia pidemmän nettipiuhan.

Mutta kyllä vaan on kiva päästä taas näpyttelemään tänne! Ja paljon on toki ehtinyt tapahtua kesän aikana, mm. poikkeuksetta kuusipäiväiset työviikot, mökkeilyä, festarointia, löhöilyä, syömistä (paljon), pussikaljottelua terassilla istumisen sijaan, työnhakua, uimista sekä Serenassa että ihan oikeassa järvessä. Tulipa poikettua myös Korkeasaaressa noin 20 vuoden tauon jälkeen... Ihan kaikkea mitä kesältä voi odottaa! Ja uudet seikkailut odottavat kun vuosi lähestyy loppuaan. Jännää! Seuraavaksi kuvaspämmi kesästäni, ihan vaan siksi että olen niin innoissani kaikesta.

Ja oon mä jotain vaatteitakin pitäny, voisin kerätä niistä vaikka jonku koosteen niin päästään takasi aiheeseen. :) Mitenkäs muiden kesä on sujunut? Kertokaa KAIKKI!

Ihan pihalla.

Blogimaailma on rullannut ihan hirvittävällä vauhdilla, mutta missä ihmeessä mä oon ollu? En ainakaan linjoilla, siltä tuntuu... Taidan kärsiä pienoisesta blogiähkystä kun olen seuraillut aktiivisesti vain ihan paria lemppariblogia. Kuvia on kyllä tullut napsittua entiseen tyyliin mutta mitään ei ole päässyt julkaisuun asti. Hämmentävää. Mutta yritänpä nyt skarpata!

Kaivelin kuvat arkistoista jotka alkavat jo vähän pursuilla materiaalia. :D No ei ehkä sentään pursuilla, mutta valinnanvaraa tuntuu olevan. Kesä tulee mintunvihreiden farkkujen myötä enemmän ja enemmän todelliseksi ja kun takista käärii hihat niin kyllä kelpaa! Kaiken tietysti kruunaa mansikat ja jäätelö torilla töiden lomassa nautittuna. Töissä kuitenkin vuoraudun fleecen ja tuulitakin suojiin suojellen herkkiä kinttujani säärystimillä farkkujen alla. Ei siis mitään erityistä blogimatskua nuo työvaatteet ainakaan tähän aikaan vuodesta! Tulkaahan kuitenkin käymään Tammelantorilla!

Yksi huikea juttu täytyy vielä jakaa! Olin viime viikolla käymässä ystävän luona kylässä ja kävin henkevän keskustelun hänen 1-vuotiaan tyttönsä kanssa ruuasta. Keskustelu oli seuraava:

Minä: Murunen, syötkö itse?

Pieni ihminen: Syön!

Aivan mahtavaa! Tytön äiti tosin oli sitä mieltä että vastaus oli vahinko, mutta elän ehdottomasti siinä uskossa että minä ja pieni muru kävimme keskustelua tonnikalakastikkeen syömisestä. :D

Namia ja herneitä.

Ja näin on taas pääsiäisestä selvitty kunnialla! Kotona olen käynyt juuri ja juuri nukkumassa, ja välillä en edes sen vertaa. Pyöräilykausi on avattu, samoin terassikausi ja pussisiiderikausi. Ja auringonootokausi varmaan myös. Kaudet on siis auki, tästä on hyvä jatkaa. Yksi kausi mitä ajattelin myös kokeilla, on älä-syö-namia-joka-päivä-kausi. Näitä ja muitakin herkkuja on nimittäin kulunut paljon!

Ja hei! Olen ihan unohtanut esitellä viljelykseni jotka kasvoivat oikein esimerkillisesti heti toisen istutuksen jälkeen. Näitä on hoidettu suurella sydämellä ja suihkittu suihkepullolla melkein joka päivä. Ja olen myös maistanut näitä, maistui ihan herneille, kappas vain... Olkaa hyvät, herneenversoni!

Luova Individualisti.

Tincali oli tehnyt kivan Tunnista itsesi-persoonallisuustestin, ja uteliaisuuksissani pihistin sen eteenpäin. Testi löytyy Namasten sivuilta ja antoi hämmentävän oikean tuntuiset ja mielenkiintoiset tulokset.  Tunnistin itseni todella hyvin molemmista testin antamista tyypeistä. Ainakin omasta mielestäni. Läheiset saattavat olla eri mieltä. Käykää ihmeessä muutkin kokeilemassa mitä testi teistä sanoo, tämä oli kiva!

Ja sitten niihin tuloksiin. Testin mukaan olen eniten tyyppiä 4 Luova Individualisti jota motivoi aitous ja yksilöllisyys. Parhaimmillani olen luova, syvällinen ja ilmaisuvoimainen. Pahimmillani taas loukkaantuva, oikutteleva ja ylitunteellinen. Lisää tyypistä 4 voi lukea täältä.

 

yksilöllinen * syvällinen * tunnerikas * intuitiivinen * ainutlaatuinen * ilmaisuvoimainen * vahva * herkkä * itseään ilmaiseva * syvällinen * aito * intensiivinen * oivaltava * pohdiskeleva * romantikko * intohimoinen * esteetikko * taiteellinen * omintakeinen * dramaattinen * vetäytyvä * tunteellinen * 

Testi kehoitti tutustumaan myös tyyppiin 9 Sopeutuva Rauhanrakentaja. 9-tyyppiä motivoi rauhallinen ilmapiiri ja sopuisa yhteistyö. Parhaimmillaan hyväksyvä, lempeä ja diplomaattinen. Huonoimmillaan saamaton, poissaoleva ja itsepäinen. Lisää tyypistä 9 täällä.

sopuisa * hyväksyvä * rauhallinen * kärsivällinen * ymmärtäväinen * tasapainoinen * diplomaattinen * avoin * tyyni * ystävällinen * sovinnollinen * leppoisa * mukautuva * hyväntahtoinen * vaatimaton * lempeä * kiltti * syrjäänvetäytyvä * itsensä unohtava * omasta rauhastaan nauttiva *

Jääkaapilla.

Ei niin mekkoystävällisestä markettimatkasta tuli kuitenkin erittäin hyvä tulos! Noin siis jääkaapin kannalta. Olen ehkäpä maailman laiskin ruokakaupassa kävijä, ja kerran viikossa tehtävä markettimatka on ehdottomasti pelastus tähän. Jooo, se vaatii hieman suunnittelua ruokalistaan ja muuhun mutta on ehdottomasti sen 10 minutin mietinnän arvoista. 

Tässä kuvat ennen ja jälkeen markettireissun. Ensimmäisessä kuvassa näette askeettisen, lähes tyhjän kaapin josta tietää että olisi taas aika poiketa Prismaan.  Tässä vaiheessa kaapista löytyi juuri ja juuri voikkaritarvikkeet. Ainoa vain, ettei ollut sitä leipää mistä voikkarinsa olisi tehnyt... Toinen kuva taas on iloinen jääkaappi jossa on muutakin kuin maidon jämät, leikkelettä ja hilloja. Haha!

Onko muita joita ruokakaupassa ravaaminen ei innosta? :D

Näin minä vihellän matkallani.

Viime aikoina olen...

• pukeutunut aivan liikaa sortseihin ja sukkiksiin
• innostunut pajunkissoista ja keväästä
• pettynyt kun sataa lunta

• sortunut punaisiin tulppaaneihin
• tehnyt pinkkiä perunamuusia
• luistanut siivoamisesta (jota teen juuri nytkin, hihi)

• silittänyt, pyyhkinyt ja niputtanut kirpparikamoja
• järjestänyt kirpparipöytää
• huomannut, etten olekaan niin kankea kuin luulin

• leiponut pullaa, kahdesti
• käyttänyt henkseleitä
• tilannut mekon joka on 100% silkkiä

Seuraavana kutsuvatkin tiskit ja imurointi. Blöä! Illalla juhlitaan ystävän synttäreitä täällä kaaoksessani (joka toivottavasti silloin enää ei ole kaaos), eikä kaapissani taida olla mitään kivaa vaatetta puhtaana. Nyrkkipyykkiä tiedossa? Enpä usko. :D

Jaa mää vai?

Pihistin suloiselta Joalta kyselyn tapaisen joka passaa mielestäni mitä parhaiten uuden blogin ensimmäiseksi postaukseksi.

Kuka? Täällä höpisee ei ollenkaan vakava ammattimainen haahuilija Tampereelta. Sorrun liian usein herkkuihin ja voisin hipelöidä kauniita kankiä ja pehmoisia vaatteita vaikka maailman tappiin asti. Kotini on poikkeuksetta sotkuinen, kuten myös tukkani, siksi käytän usein myssyä eikä omakoti-postauksia juurikaan kannata odotella. Olen farkkutyttö joka haaveilee täydellisestä mekkojen täyteisestä vaatekaapista. Ristiriitaista? Kyllä vain, ihanan ristiriitaista.

Mitä? Kirjoittelen lähinnä höpöjuttuja liittyen tyyleihin ja muotiin, kuulumisia ja ruoka-postauksia tulee myös tasaiseen tahtiin sillä rakastan ruokaa (erityisesti kaikkia herkkuja). Pääasiassa tekstit ovat kevyttä hömppää mutta välillä intoudun syvälliseksikin. Kollaaseja, asukuvia, pinnallisuuksia, haasteita, hehkutuksia ja kivoja tapahtumia.

Missä? Lattialla on datauspisteeni. Pidän sen kohtuullisen epämukavana etten jumitu koneelle luvattoman pitkäksi aikaa. :D Niin käy kuitenkin luvattoman usein...

Millä? Koneena toimii babyblue LG:n läppäri. Välillä se murisee kummasti, jotakin on selvästi löysällä sen sisuksissa, mutta eipä tuo kai haittaa. Kameroina on Samsung Digimax D73 joka reissaa mukana festareilla ja muuallakin missä meno saattaa käydä kovaksi. Järkkärinä Canon EOS 450D jota suojelen ja en vieläkään ole opetellut ajamaan kunnolla.

Milloin? Milloin vain vielä kun on aikaa. Kun työt alkavat, niin todennäköisesti iltapäivällä. Harrastan myös ajastusta jos on aivan hirvittävä draivi päällä. Pääpiirteissään kuitenkin maksimissaan yksi postaus päivässä ja useammankin päivän taukoja saattaa tulla jos mitään ei irtoa tai loisin muualla kuin kotona.

kuvat vanhasta blogista